Sivut

28. lokakuuta 2013

Nuorisotyön tulevaisuus?



Allianssi ry ja Suomen kuntaliitto keräsivät nyt viidettä kertaa tietoja kunnallisen nuorisotyön tulevaisuuden odotuksista. Raportti tuloksista julkaistiin nuorisotyön tulevaisuusfoorumissa Helsingissä 23.10.2013. Raportti esiteltiin erittäin positiivisessa valossa ja se tuntuu suhtautuvan nuorisotyön tulevaisuuteen varauksettoman myönteisesti

Raportin esipuheessa Hanna-Mari Manninen ja Kari Sjöholm kirjoittavat: ”Myös nuorisotyö on muutoksessa. Nuorten syrjäytymistä ehkäisevä nuorisotakuu on vakiinnuttanut etsivän nuorisotyön ja monialaiset yhteistyöverkostot osaksi kunnallista nuorisotyötä. Samalla ne ovat viemässä nuorisotyötä koko ajan lähemmäksi sosiaalitointa. Tässä on ongelmansa, mutta se ei missään nimessä ole vain kielteistä tai pois ennaltaehkäisevästä työstä.”
 
On todellakin toivottavaa, ettei ongelmien ratkaisemiseen keskittyvän työn rahoitus ole jatkossa pois ennaltaehkäisevästä työstä. Yhtälailla näin toivotaan varmasti koko nuorisotyön kentällä, mutta emme voi olla varmoja päättäjien suhtautumisesta nuorisotyön resursseihin nyt tai tulevaisuudessa. Kun rahoitus mm. nuorisotakuun myötä ohjaa nuorisotyötä työskentelemään yhä vahvemmin yksilöiden kanssa, on olemassa olevista resursseista pidettävä kiinni entistä tiukemmin. Yksilöiden kanssa tehtävän työn ohella nuorisotyön olisi pystyttävä pitämään kiinni sen perinteisistä tehtävistä, kuten nuorten vapaa-ajalla tapahtuvasta ja koko ikäluokkaa koskevasta ennaltaehkäisevästä työstä. Tässä työssä eräs oleellinen osa nuorisotyöntekijän ammattitaitoa on toimiminen ryhmien kanssa

Julkaisu iloitsee monialaisten yhteistyöverkostojen vakiintumisesta joka kuntaan. Jonkinlainen monialainen, moniammatillinen tai muu nuorisolain edellyttämä paikallisten viranomaisten yhteistyöverkosto siis on joka kunnassa. Paljon mielenkiintoisempi kysymys onkin kuinka tehokkaasti tai tavoitteellisesti nämä toimivat. Kenen tehtävä on ylläpitää näitä verkostoja, kuka niitä koordinoi ja mitkä ovat niiden tehtävät? Kuinka monta verkostoa meidän kunnassa on ja ketä niihin kuuluu? Kysymykset nousevat esiin useiden eri kuntien työntekijöiden kanssa keskusteltaessa. Odotankin suurella mielenkiinnolla Allianssin seuraavaa monialaisen yhteistyön foorumia, joka on samalla monialaisten yhteistyöverkostojen kehittämishankkeen loppuseminaari. Toimivia malleja yhteistyöverkostojen toteuttamiseksi on varmasti olemassa ja toivottavasti kunnat ovat vastaanottavaisia hyviä käytäntöjä kohtaan. 


Nyt julkaistua selvitystä uutisoitiin otsikollaKunnallisen nuorisotyön merkitys kasvanut”.  Todellistako? Varmasti osiltaan on, mutta riippuu toki tarkastelun näkökulmasta. Nyt arvostusta arvioivat vain nuorisotyön viranhaltijat.

1990-luvulla nuorisotyön keskusteluissa huolipuhe valtasi alan. Huolipuhe on nyt vähintään yhtä synkkää kuin edellisen laman aikana. Syrjäytymispuheita ei voi olla kuulematta, mutta toivottavasti keskustelu syrjäytymisestä olisi jo hiljalleen hiipumassa.  Positiivista on se, että nuorisotyö on tullut aiempaa vahvemmin mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kiitos siitä kuulunee medialle, joka on muokannut syrjäytymisestä itselleen mediaseksikkään puheenaiheen. Nuorisotyö on päässyt julkisuuteen sillä hinnalla, että siitä puhutaan vain huolipuheen yhteydessä. 

Onko tämä mediassa nähty keskustelu sekoittanut nuorisotyön oman peilikuvansa? Nyt julkaistu kunnallisen nuorisotyön tulevaisuuden odotukset hehkuttaa nuorisotyön arvostuksen nousua, joka tässä yhteydessä tarkoittaa kyselyyn vastanneiden nuorisotyön ammattilaisten arvostusta. Hienoa että arvostus omaan työtä kohtaan on kasvanut! Mutta mikä on nuorisotyön arvostus niiden parissa joiden kanssa teemme yhteistyötä tai jotka päättävät nuorisotyön rahoituksesta? Onko näkyvyys mediassa sekoittunut mielessämme arvostukseksi?

Onko nuorisotyö kadottanut oman vision? Onko nuorisotyöllä yhteistä visiota? Mielestäni Lasse Siuralan esille nostama kysymys nuorisotyön visiosta on nyt ajankohtainen ja keskustelun arvoinen teema. Esimerkiksi erilaisten termien käyttö eri yhteyksissä ilman yhteisymmärrystä termien määritelmistä ei ainakaan auta yhteisen viestin välittymistä muille. Mitä tarkoitamme kun puhumme ennaltaehkäisevästä työstä tai vaikkapa sosiaalisesta vahvistamisesta nuorisotyössä? Mitkä ovat nuorisotyön muuttuneet ja mitkä pysyneet painopisteet?

Itse uskon nuorisotyön tulevaisuuteen. Siihen että nuorisotyöllä on paikkansa toteuttaa työtä, joka osaltaan ehkäisee tarvetta työskennellä erityistä tukea tarvitsevien kanssa, ketään tukea tarvitsevaa unohtamatta. Arvostan kaikkia nuorisotyön eri työmuotoja, ja uskon että kaikkia tarvitaan, mutta tarvitsemme vahvemman yhteisen viestin joka nuorisotyöstä välittyy. Uskon että nuorisotyön arvostus tulee nousemaan, mutta tarvitsemme keskustelua nuorisotyön yhteisestä visiosta. Kohti sosiaalitointa? Miten olisi kohti nuorisotyötä?


Nuorisotyön koordinaattori
Pasi Hedman